|
|
Pahempaa, vielä pahempaa kuin kaikki kidutukset oli helvetissä se, että ensinnäkin tiesin maan päällä olevan elämän jatkuvan, ja ettei ihmisillä, useimmilla heistä, ollut aavistustakaan siitä, että alhaalla oleva maailma oli edes olemassa! He eivät edes tiedä, että tämä alhaalla oleva maailma on todellinen ja että miljardit ihmiset kärsivät ja kerjäävät vielä yhtä mahdollisuutta, että saisivat tilaisuuden päästä pois. Kuitenkaan he eivät ikinä saa mahdollisuutta päästä pois ja ovat vihaisia itselleen, etteivät käyttäneet tilaisuuttaan hyväkseen ja vastaanottaneet Jeesusta, vaan joutuvat olemaan siellä ikuisesti.
|
|
|
In potem sem pogledal gor, in videl sem tiste stvore na steni, ki so bili tako strašni, videti so bili kot mravlje na steni! Preprosto, izgledali so kot mravlje. Še vedno so bili veliki, toda z Božjo mocjo poleg tebe, vso Božjo stvariteljsko mocjo, so oni izgledali, kot mravlje na steni. Nisem mogel cez to. Mislil sem si: „Gospod, oni so samo mravlje!“ In On je rekel, „Ti jih moraš samo zvezati in izgnati ven v Mojem imenu.“ Mislil sem si: „Fant, kakšno moc je On dal cerkvi.“ Ti stvori, ki so bili tako strašni, tako grozni. Mi ne bi bili kos hudicu, nikakor. Oni so strašni, grozljivi, toda z Njim so kot nic! Prav takrat se je v meni dvignila hrabrost, ko sem videl te stvore sem cutil, kot bi hotel reci „vi stvori ste bili tisti, ki ste me mucil in me hoteli raztrgati. Dajte, pridite! Dajte, pridite zdaj!“ Mogoce se je malo od mojega mesa dvignilo, ali nekaj podobnega, saj veste. Mislil sem si: „Jezus, daj jih.“
|
