|
Yeremia sendiri menjadi sangat terpusat perhatiannya pada puing-puing di sekelilingnya sehingga pandangannya tidak tertuju pada janji-janji yang Allah telah tetapkan untuk umatNya. Yeremia bisa menjadi kehilangan harapan, hari-harinya habis terbuang untuk memikirkan hal-hal yang menyedihkan dan makin tenggelam ke dalam keputusasaan.
|
|
Geremia stesso si concentrò tanto sulla rovina che lo circondava, da perdere di vista il patto che Dio aveva promesso alla sua gente. Avrebbe potuto continuare a disperarsi, sprecando i suoi giorni rimuginando e affondando sempre più nella disperazione. Avrebbe potuto pensare: "E' inutile -- Dio ha nascosto la sua faccia da noi. Non è rimasto alcun tempio di adorazione!"
|
|
Jeremia zelf werd zo gericht op de ruïnes om hem heen dat hij de beloftes van Gods verbond met Zijn volk uit het oog verloor. Hij zou door hebben kunnen gaan in wanhoop, en zijn dagen kunnen verknoeien door te piekeren en verder in hopeloosheid weg te zinken. Hij zou gedacht kunnen hebben: "Het heeft geen zin – God heeft zijn aangezicht van ons afgekeerd. Er is geen waar huis van aanbidding over!"
|
|
Jeremia itse keskittyi niin siihen raunioitumiseen hnen ymprilln, ett hn menetti niiden Jumalan liiton lupausten nkemisen, jotka Hn oli kansalleen luvannut. Hn olisi voinut jatkaa eptoivossa, tuhlaten pivns hautomiseen ja uppoutuen syvemmlle toivottomuuteen. Hn olisi saattanut ajatelle, "Tst ei tule mitn - Jumala on ktkenyt meilt kasvonsa. Todellista Jumalanpalvelushuonetta ei en ole!"
|